摘要:Paljastan nyt erään erikoisuuteni: nuuhkin usein kirjoista niiden tuoksua. Kirjoilla on
erilaiset tuoksunsa, jotka syntyvät monista eri tekijöistä: painomusteesta, paperista,
selän liimasta, kannen materiaalista sekä joskus myös satunnaisista tekijöistä, kuten
kirjan säilytysolosuhteista. Hartvig Frischin Euroopan kulttuurihistoria I–IV (1962–1963)
on tietyn kirjatuoksun tyylipuhdas edustaja, kun taas Länder och folk i ord och bil (1937)
edustaa toista hajutyyppiä, samaa johon kuuluu Mannerheimin Muistelmat I–II (1951),
joskin viimeksi mainitun bukee on lapsuudenkotini kappaleessa paljon kevyempi ja
lyyrisempi kuin Länder och folkin. Uusissa kotimaisissa taskukirjoissa tuoksu on verraten
neutraali, sen sijaan englanninkielisissä pokkareissa, niin tieto- kuin kaunokirjallisissa
teoksissa, lehahtaa nenään kiillottamattoman paperin rouhea tuoksu. Samanlaisen
voi aistia Aku Ankka -taskukirjoissa, mutta niissä sitä höystää painoväreistä syntyvä
notkea aromi.